lauantai 12. kesäkuuta 2010

Tuzla-cup 5.6.2010 video

Saksan videotunnelmia alla. Videopätkässä koko tiimin matkatunnelmia hämeenlinnalaisvinkkelistä. Alla olevaa kuvaketta kannattaa tuplaklikata jolloin video avautuu youtubessa. Seuran sivuilta katsottuna se näkyy väärässä koossa, jolloin osa jää kuvan ulkopuolelle.

tiistai 8. kesäkuuta 2010

LUKE SAKSASSA PRONSSILLE

   Luke lähti kevätkauden päättävälle kisamatkalle Etelä-Suomen Tehotiimin matkassa Berliinin Tuzla-cupiin. Kyseessä on n. 600 ottelijan kuudella tatamilla käytävä turnaus Itä-Berliinissä. Eri maita oli edustettuna n.12.Tehotiimistä mukana oli kuusi kisaajaa ja nippu huoltajia. Matkan järjestelyistä vastasi Tehotiimin moottori Erkki Jokikokko ja Judo-Kanin tuomari Sanna Ranki.

Matkaan lähdettiin aamukolmen jälkeen perjantaina. Berliinissä oltiin sitten heti aamuruuhkan aikaan. Tegelin kentällä vastassa oli järjestävän seuran, AC Berlin AC Berlinin kisapomo Thomas autoletkan kanssa. Suora kuljetus hotelliin ja siellä Thomas kaivoi kainalostaan vaa’an. Punnitus ja ilmoittautuminen hoitui näppärästi näin ja monta hikihelmeä säästyi. Lauantaiaamun kansainvälisessä Alkujuhlatruuhkassa ilmoittautuminen ja punnitus olisi saattanut olla yhtä iso haaste kuin varsinaiset matsit. 

Perjantaina oli siis koko päivä aikaa ihmetellä entistä itä-saksalaista meininkiä ratikkaa ja metroa hyväksikäyttäen. Lauantaina team Judoseura lähti hyvissä ajoin kisapaikalle ennen muita, koska Luke perinteisesti tykkää olla kisapaikalla ja treeneissä ajoissa. Pientä hapuilua oli kisapaikan löytämisessä. Paikallisten avustuksella meidät ohjattiin hämyiseen, graffiteilla koristeltuun underground-luolaan. Musiikki pauhasi ja puolipukeisia nuoria heräili patjoilta, ei tatamilta.  Grilli savusi pihalla. Vähän siinä hämmennyksissä totesin Lukelle, että ei noilla patjoilla vissiin judomatseja otella.  Haastattelutuokio pihalla notkuvan porukan kanssa selvitti, että kyseessä oli puolalaiskisaajien majapaikka. Ystävällinen puolalaisurheilija opasti meidät sitten muutaman sadan metrin päässä olevalle kisapaikalle.  Myöhemmin saapunut Suomi-ryhmä siellä jo odottelikin ;)  Kisapäällikkö kertoi, että ilmoittautumista ei Suomen joukkue tarvitse, ei muuta kuin only fight.

Itse kisat meni Lukella odotettua paremmin. Lämmöt hoidettiin perinteiseen tapaan 90-kiloisen uken kanssa. Samalla tuli kerrattua suoraan heitosta käsilukon tekeminen matossa. Kisoissahan oli varsin persoonalliset säännöt. Sarja johon Luke osallistui oli alle 14-vuotiaat ja –37-kiloiset pojat. U14-sarjoissa oli polviltaan tehtävät heitot ja otteet niskasta kielletty, ilmeisesti näillä säännöillä haluttiin suojella nuoria judokoita niskavammoilta. Otteena sai pitää vain perus-kumikataa, eli otetta hihasta ja kauluksesta. Lisäksi oli sallittu ote kainalon alta selästä. Vastineeksi oli sitten sallittu käsilukot, eli ude-garame ja juji. Näitä Luke harjoitteli Sinin ja Samulin avustuksella ja Jaskan ohjauksessa pari kertaa.

Luken sarjassa oli vajaat 30 kisaajaa, joukossa matkatoveri ja kova kilpakumppani Artur Tvauri Jukarasta.  Kisajärjestäjä oli reilu ja rakensi isotkin kaaviot niin, että takuu oli kahdesta ottelusta per kisaaja, vaikka ekassa matsissa tappio tulisikin. Lisäksi suomipojat arvottiin eri puolille kaaviota, turhahan sitä Saksaan saakka on lähteä naapurin kanssa matsaamaan.

Luke arvottiin vapaalla toiselle kierrokselle jossa varsinainen työnteko alkoi. Ekassa matsissa vastaan tuli vahva sinivöinen jässikkä Itävallasta. Luken sormet ei saanut otetta kaverin judogin kauluksesta ja näin omien tekniikoiden toimivuutta ei judoukkelimme päässyt testaamaan.  Vastustaja sai heitosta ensin wazarin ja ennen ottelun puoliväliä ipponin.  Ottelu ei jättänyt jossiteltavaa ja nyt jäätiin odottelemaan sitä luvattua toista ottelua. Sen kummempia odotuksia ei vielä ollut.

Toiseen otteluun vastaan tuli vihreävöinen saksalainen. Kaveri otteli niin “kieppiystävällisesti”, että Luken lihasmuistista tuli väistämättä hieno polvikieppi jolla kaveri meni upeasti selälleen. Ja tämähän oli näissä karkeloissa kielletty. Lukelle tästä varoitus. Matosta noustessa Lukea itseäänkin nauratti, että “pääsipä lipsahtamaan”.  Vastus oli oikein hyvä, mutta tiukat matsit voitetaan korvien välissä ja lauantaina Luken asenne oli kunnossa. Ottelun edetessä Luke sai huiputettua kaverin liikkeseen jonka päätteeksi hiza-guruma toi ipponin.

Keräilyissä kisaajia höykytettiin erittäin tiheällä ottelutahdilla. Ollin ohjauksessa rakennettu peruskunto oli riittävä ja tiheä ottelurytmi ei aiheuttanut ongelmia. Artur Tvauri otteli seuraavaksi ja päätti ottelunsa nopealla ipponilla. Näin Luke joutui heti puolen minuutin päästä uudelleen tatamille. Tämä ottelu oli saksalaista sinivyötä vastaan. Ottelu oli tasaista vääntöä loppuun asti Luken määrätessä tahdin. Heitoista pisteitä ei kuitenkaan tullut, mutta päättäväisellä asenteella Judoseuran kasvatti ajoi kolme varoitusta vastustajalle ja näin  arvokas wazari-voitto Suomeen.  4. otteluun vastaan tuli  vihreävöinen saksalainen. Ottelu oli tiukkaa vääntöä joka päättyi hieman ennen ottelun loppua Luken matossa tekemään käsilukkoon.  Luken viidennessä ottelussa taisteltiinkin sitten jo paikasta pronssiotteluun ja homma alkoi näyttää siltä, että reissusta ei tulekaan pelkkä turistimatka. Tämä motivoi. Jonkumaalainen vihreävöinen tatamin toiselta puolelta vastaan kömpi. Isokokoinen. Luke pieni ja nopea.  Ennuste alkuvuoden kotimaan matsien perusteella?  Niinpä, vastustajan juhlapuvun kauluksiin kiinni ja ouchi-gari. Tuomareitakin hymyilytti tällainen hätäily ja “rankaisivat” Lukea tästä antamalla ipponin.

Pronssimatsiin siis. Vastaan ei tullutkaan mikään turha kaveri. Berliinin Budo Club Randorin Oskar Bergman oli pronssimatsiin matkalla raivannut tieltään mm. tuon Luken ekassa matsissa voittaneen väkivahvan itävaltalaisen. Kevyt irvistys ja tatamille.  Randorin kaveri oli saanut ajettua kaikille vastustajilleen shidoja.  Luke aloitti matsin liikenopeudella joka sekoitti Berliinin pojan pasmat.  Alle puolen minuutin kohdalla Luke otti yukon de-ashi-barailla joka olisi saanut hymyn Poronkin huulille.   Oskar sai sääntöjen vastaisista otteista ottelun edetessä kaksi varoitusta ja Lukekin yhden tai kaksi. Loppupuolella ottelua Luukas teki hienon uchi-matan saaden tästä wazarin.  Ottelun loppupuolellakaan ei Luke ei keskittynyt varmistelemaan, vaan otteli aktiivisesti ja tarkasti . Saksalainen pisti viime sekunneilla kaikki yhden kortin varaan ja yritti tarttua Lukea puntista. Tuomarit oli tarkkana ja kolmas varoitus vastustajalle ja toinen, ottelun päättävä wazari Lukelle. Pronssi tuntui kullalta näiden hikisten talkoiden jälkeen.

Kisoissa oli kovasti kansainvälinen tunnelma ja valmentajat lievästikin ilmaistuna varsin aktiivisia. Lieneekö sen vuoksi kisapäälliköksi valikoitunut vajaa kaksimetrinen ja arviolta 130-kiloinen köriläs joka pysyi mukavasti pystyssä vaikka innokkaimmat valmentajat tuli melkolailla iholle asti hakemaan “oikeutta” näkemyksilleen. Lämmönnousua aiheutti erittäin tiukka tuomarilinja. Lukekin kuittasi päivän aikana muutaman varoituksen. Linja oli kuitenkin mielestäni oikeudenmukainen, eikä linjasta lipsunut kukaan. Helppo otella, kun tietää, että jokaisesta rikkeestä rankaistaan armotta.

Päivä vierähti pitkälle iltaan otteluja seuratessa.  Nonette ja Oscar nappasivat myös mitalin, mutta siitä enemmän KLIKKAAMALLA TÄSTÄ

Päivä oli pitkä ja antoisa. Kisäjärjestelyt oli  varmasti “haastavat” joka näkyi mm. aikatauluissa, ja kuulutuksissa.  Kuulutuksia huhuiltiin yhtäaikaa kolmesta paikasta kuuden henkilön voimin. Parhaiten saikin selvää kuka on seuraavaksi menossa ottelemaan, kun meni törkeästi kuuluttajan eteen ja yritti lukea viestin huulilta. Samoin kaavioiden metsästäminen  oli taitolaji. Kaavion jakopaikka oli piilossa hallin takana pikkukopissa. Siellä sitten jonotettiin kaavioita 60-senttiä leveän oviaukon vieressä vahvojen itäeurooppalaisten kanssa hartiatuntumassa. Perustelivat käytäntöä, että näin kopiopaperia kuluu vähemmän. Varmasti näin :)

Kisapaikalla ei tullut nälkä. Grillistä ulkona oli tarjolla persoonallisen näköisiä makkaroita ja käsivarren paksuisia lihakimpaleita. Tietty tarjolla oli myös saksalaista kansallisjuomaa joka jätettiin urheilullisesti omaan arvoonsa tottakai.

Kisojen jälkeen ratikalla syömään ja umpiväsyneenä oikein mukavaan ja pehmeään sänkyyn. Team Judoseuralla kävi tuuri ja saimme hotellista 50m2:n kahden makuhuoneen huoneiston pikkukopperon hinnalla. Sunnuntaiaamuna pyörähdettiin kisapaikalla katsomassa aikuisten matseja ja maksamassa osanottomaksu jälkikäteen ilman turhia jonoja ja ruuhkia :)

Kaiken kaikkiaan loistoreissu. Ensi vuonna sama on suunnitteilla uudelleen. Isommalla joukolla mukaan vaan. Ulkomaan reissuihin kannattaa hankkia omat otteluvyöt (punainen ja valkoinen). Käytäntönä oli ainakin Tuzla-cupissa, että kaikilla oli omat vyöt, paitsi meillä.  Siitä aiheutui pientä stressiä, kun muilla suomalaisilla oli omia matseja samaan aikaan ja lainavöilla oli siis useampia samanaikaisia käyttäjiä.

Alla olevaa klikkaamalla voi kuvien muodossa aistia tunnelmaa