Lundin kisat
Judoseurasta lähti yhden kisaajan joukkue Ruotsin Lundissa helatorstaina järjestettyyn Budo Nord Cupiin. Kilpailuihin oli lähettänyt edustajia 10 eri maata. Suomalaisosanottajia verotti tällä kertaa se, että kilpailut ja siihen liittyvä leiri järjestettiin koulujen päättäjäisviikolla. Tästä syystä myös Judoseuran kilpailija joutui jättämään leirin väliin.
Matka
Reittisuunnitelmassa kisapaikkaa lähestyttiin naapurimaasta Tanskasta käsin. Matkasuunnitelma vaikutti niin hyvältä, että mukaan liittyi yhden kilpailijan ja yhden huoltajan kokoinen Espoon Judokanin joukkue. Judoliiton kokoama joukkue matkasi kisapaikalle meriteitse. Näin Suomea edusti kaksi toisiinsa ystävällismielisesti suhtautunutta ryhmää; Suomen joukkue valmentaja Petteri Pohjan johdolla ja yhdistetty Judoseura-Judokan joukkue.
Kööpenhaminan lentokentältä hypättiin suoraan terminaalista junaan joka kiidätti ryhmän muutamalla naurettavalla kolikolla puolessa tunnissa suoraan Ruotsin Lundiin ilman rajamuodollisuuksia.
Hotelli ja liikkuminen
Hotelliksi valikoitui edulliset hinnat tarjonnut Scandic. Varjopuolena oli kävelyä pitempi etäisyys keskustasta ja kisapaikalta. Alkuun testattiin takseja. Taksien hintahaitari sai kuitenkin kartellihinnoitteluun tottuneet suomalaiset hämmennyksiin; hinnat samalle matkalle vaihteli 100 ja 300 kruunun välillä per suunta. Tämän vuoksi kulkuneuvoksi vaihdettiin bussi. Bussiin ei kuitenkaan päässyt kuin ostamalla melko arvokkaita päivälippuja. Yrittäessämme tarjota bussikuskille selvää rahaa, nousi käsi pystyyn. Pattitilanteessa saimme sovittua käytännön jossa bussikuski sulkee silmänsä ja judojoukkue hipsii takapenkille. Suomalaisuus oli kovassa kurssissa ja edesauttoi tämän toimintatavan onnistumisessa.
Kisapaikka ja järjestelyt
Kisat järjestettiin upouudella Frosta Sparbank areenalla. Hienompi kisapaikka kuulemma löytyy ainakin Rotterdamista, mutta tuskin pohjolasta. Unisex-vessoissa tuoksui - ei haissut, töhryjä ei näkynyt ja videonäyttöjä löytyi joka puolelta josta saattoi seurata ottelukaavioiden etenemistä. Ainoa pieni miinus täytyy antaa punnituspaikasta. Punnitus järjestettiin keskiviikkoiltana varmasti hallin kapeimmalla käytävällä vintille johtavien portaiden päästä. Vajaa viisisataa painonpudotuksen nälättämää judokaa taisteli kyynärpäätaktiikalla vaakajonossa. Täytyy sanoa, että venäläiset on lempeitä jonottajia tanskalaisiin verrattuna. Ainoastaan vuosikymmenien aikana taustajoukolle hioutunut umpimielinen mulkoilu takasi judoseuralaisjudokalle ja mukana olleelle Judokanin kisaajalle kelvolliset jonotusasemat.
Muuten järjestelyt sujuivat mallikkaasti. Ottelukaavioista ja tulospalvelusta vastasi Erkki “Etelä-Suomi” Jokikokko ja tämä takasi kisojen kitkattoman sujumisen.
Kilpailut
Luukas Saha otteli sarjassa pojat alle 15-vuotta ja alle 42kg. Luken sarjassa oli 14 ottelijaa. Kaikki matsit seurattiin tarkkaan ja huomiolle pantavaa oli, että yhtään heittopussia ei sarjaan ollut eksynyt. Sarjassa oli ainoastaan vihreä- ja sitä ylempiä vöitä. Tämä ei tietenkään osaamista takaa, mutta antaa toki karkeita suuntaviivoja harjoitteluvuosien määrästä.
Ensimmäisessä ottelussa vastaan kumarsi järjestävän seuran Lugi Judon kilpasoturi Nilsson. Nilsson vaikuttikin ihan pätevältä kaverilta ja pystyi kiusaamaan Lukea ottelun puoliväliin saakka yrittäen kerran jopa tulista polvikieppiä. Luke jauhoi omaa peliään joka tuotti kaksi shidoa vastustajalle. Ottelun puolivälissä Luke sai ristikahvan josta kaveri lähti tavoittelemaan nostoa jalasta. Judoseuran pojan nopeat liikkeet laukaisivat kuitenkin sinisen vyön treeneissä selkäytimeen painuneet käskytykset laadukkaalle harai-goshille joka läväytti eteläruotsalaisen kirkkaasti selälleen.
Toisessa ottelussa tatamin toiselle puolelle asettui pitkänhuiskea, tumma miehenalku Hollannista. Sinivöinen Wayclef Van Ruijven oli väläytellyt ensimmäisessä ottelussaan kieppiä ja hyvää matto-osaamista. Luke lähti voittamaan otetaistelua ja välttämään pidemmän kaverin kahvaa. Alkuvaiheessa käväistiin matossa, jossa Van Ruijven pyöräytti Luken upeasti itsensä yli. Luke pyörähti kissaeläimen lailla kuitenkin vatsalleen. Seuraavassa aloituksessa testattiin pitkiin ulkomaalaisiin yleensä hyvin tepsinyttä kouchia. Hollannin poika näytti kuitenkin, että samalla tavalla sitä osataan ilmassa kääntyä mahalleen. Tämän jälkeen otetaistelun tuoksinassa Luke sai huijattua kaverin liikkeeseen joka tarjosi tilaisuuden oikein perinteiseen pystykieppiin ihan vyökoeotteesta. Se riitti hollantilaiselle ja ippon Hämeeseen.
Semifinaalissa vastaan tuli kaukaisia suomalais-ugrilaisia sukujuuria omaava Olofstöm Judoklubbenin Oscar Jaskari. Kaveri puhui auttavasti tervehdyksen suomeksi. Otteluun toi lisäpanosta se, että Luken kummisedän kasvattiseura on juuri kyseinen Olofström. Voitettavahan tämä matsi olisi. Jaskari oli vahva vääntäjä ja tiedossa oli, että polvikiepin torjuntaan olisi tässäkin matsissa varauduttava. Ollilta tuli asialliset ohjeet polvikieppimiehiä vastaan.
Ensin Luke haki kovan rynkytyksen jälkeen uchimataa vailla menestystä. Tämän jälkeen khabarellista osotogari joka laukesi kuin voimakkaasti jännitetty jousi ja tatami paukahti kaverin selän kosketuksesta. Tie finaaliin oli auki.
Finaaliin vastaan asettui vanha vahva tuttu Spif Judon Eric Lissel. Tämä Pohjanmaan painijatkin useissa painikisoissa selättänyt painijudoka oli vaa’alla tasan 42kg ja voimissaan reilusti enemmän. Kymijoella Luke oli tappion kaverille kärsinyt hienolla mattokäännöllä joka päättyi reilusti niskaan painetta aiheuttavaan sidontaan. Samalla tekniikalla Eric täälläkin jyräsi tiensä finaaliin. Taktiikkana oli siis vältellä mattoon joutumista. Ericin taktiikkana oli taas viedä ottelu mattoon huonolla polvikiepillä. Luken kädet ja liike pelasi hyvin ja kaveri joutui alkumatsin pakittelemaan. Luke sai näyttämään kaverin passiiviselta ja rynkytti Ericin polvilleen. Kaveri nousi pystyyn kuin varkain ja sai nostettua Luken haaroista syliin ilman, että tuomarit näkivät siinä jalkoihin hyökkäystä. Voimapesä nosti judoseuran fighterin hartioidensa tasalle, Luke torppasi jalkansa jarruksi Ericin haaroihin. Tästä alkoi mitä näyttävin voimainmittelö. Eric piti Lukea hartioidensa tasalle nostettuna useita sekunteja. Eric heitti Luken lopulta junttaheitolla itsensä uhraten päänsä yli. Tuloksena kahden ihmisen sekasotku jossa ei kylki- tai muitakaan pisteitä tuonut vartalonosa kastunut. Jatkot maassa Luke sai puolustettua niin, että pelätty kääntö ja niskalukko ei toteutunut. Seuraavassa aloituksessa Luke rynkytteli Ericin polvilleen. Uusi aloitus ja Eric sai hyvän kahvan niskasta ja teki matsin ensimmäisen judoliikkeensä varsin onnistuneesti ja pyöräytti Luken yoko-otoshilla selälleen. Ansaittu voitto kovalle kisakumppanille ja yhtä ansaittu hopea Hämeenlinnaan.
Hopeaan ei jäänyt kenellekään jossiteltavaa; sarjan neljastä mitalista (kulta, hopea ja kaksi pronssia) kolme tuli Luken puolelle kaaviota, eli kaikki mitalistit tuli kohdattua ja yhtä lukuun ottamatta voitettua.
Kotimatkalle hopea kaulassa. Lundin kisa on siinä määrin hyvin järjestetty ja kommunikointi onnistuu kahdella tutuimmalla vieraista kielistä, että sitä voi suositella kyllä ulkomaankisakokemukseksi nuorille judokoille.
Klikkaamalla alla olevaa kuvaa, näet lisää kuvia matkasta.
