Team Saha otti Vapun ajan tehtäväkseen tutustua itä-eurooppalaiseen judoon Pietarissa järjestettävän judokisan merkeissä. Kisaa kutsuttiin ainakin kolmella nimellä; Lenkai-shiai toimi yleisnimityksenä, kisakutsussa luki juhlavasti Junior Judo Olympic Starts. Lisäksi paikalliset puhuivat Voiton päivän kisasta. Voiton päivä tulee tietysti 2. maailmansotaan liittyvästä vuosipäivästä. Mene ja tiedä mikä oli sitten virallinen.
Matkalle mentiin...
Kolmihenkinen Judoseuralaisjoukkue yhyttäytyi perjantai-aamuna Kouvolan Dimitri "Dima" Efimovin niin ikään kolmihenkisen joukkueen jatkoksi Kouvolassa. Mukaan tuli etelän suunnasta Erkki Jokikokko kisaajansa Artur Tvaurin kanssa. Ryhmä täydentyi tamperelaisilla joita oli valmentaja Mönä Mäntymäen lisäksi seitsemän kisakonetta. Nuijamaan raja-asemaa kohti lähdettiin kahdella pikkubussilla. Rajamuodollisuuksien jälkeen matka Pietariin taittui vikkelästi venäläisten kuskien voimin välillä "nelikaistaiseksi" osoittautuneella pikataipaleella Nuijamaa-Pietari.
Matkajärjestelyt
Dima oli hoitanut ilmoittautumiset, hotellin, bussit ja kontaktit aboriginaaleihin kisajärjestäjiin ansiokkaasti. Kiitos Dimalle hyvästä matkanjärjestelystä! Ainoastaan viisumit hankittiin omin voimin.
Perillä
....odotti Azimut-hotelli joka netissä mainittiin kolmen tähden laitokseksi. Ihan hyvä, aula jopa ylellinen. Kokoa riitti, 900 huonetta ja 18 kerrosta. Vartijoita riitti joka kerrokseen, joten turvallistakin oli. Ennen hotellia käväistiin kuitenkin Lenkain (olikohan se paikallisen judoseuran nimi?) dojolla puntarissa. Puntarilla allekirjoittanut johdatti suojattinsa väärään jonoon jossa asioiden hoito osoittautui yllättävän vaikeaksi vaikka allekirjoittanut osaa useammankin sanan venäjää ;) Dima vinkkasi sitten viereisestä jonosta ja asiat lähtivät sujumaan.
Kisoihin
Kisajärjestäjät hakivat kisaajat ja taustavoimat kisapaikalle kahdella isolla bussilla. Puitteet olivat hienot. Bussi loistava ja ennenkaikkea sillä kulkeminen. Poliisiauto raivasi Pietarin lauantai-aamun ruuhkassa bussin edellä tietä valot vilkkuen. Komiasti ajettiin punaisia valoja päin ja kisapaikalla oltiin joutuisasti.
Kisat järjestettiin jättiareenalla jonka nimestä ei ota mitään selvää, koska asiat kaavioita myöten hoidettiin kyrillisillä kirjaimilla. Areena muodostui useista toisiinsa kiinteästi liittyvistä halleista ja pinta-alaa löytyi hehtaarikaupalla. Varsinainen kisa-areena oli yhdessä, ilmeisesti harjoitusjäähallissa. Aiemmin on kuulemma kisattu kahdeksalla tatamilla, nyt riitti neljä. Ilmoittautuneita kisaajia oli 900, osallistujia ehkä hieman vähemmän. C- ja A-pojat otteli lauantaina, miehet, b-pojat ja tytöt sunnuntaina. Kisapaikan eteisessä oli metallinpaljastin vartijoineen jonka läpi halliin kuljettiin.
Suomessa kisäjärjestäjiä harmittava innokkaiden katsojien ja kisaajien tunkeutuminen tatamin reunalle oli täällä järjestetty sotilasvoimin. Tiheä ja yrmy sotilasrivistö takasi, että tatamilla oli vain ottelijat ja otteluihin seuraavaksi valmistautuvat. Kätevää.
Katsomassa päivysti sisäministeriön erikoisjoukkojen Omon-fightereitä virka-asuissaan. En ole aivan varma lisäsikö se turvallisuuden tunnetta vai...
Matsit
Sarjoista oli saatavilla asialliset, kyrillisillä kirjoitetut kaaviot, kunhan osasi niitä kysyä. Luken kohdalle osui 42 ottelijan kaavio joka edellytti onnistumista heti alussa jotta jatko olisi omissa käsissä. Edellisenä päivänä oli jo puntarilla tullut selväksi, että Uralin takaa tai sieltä jostain tulevat ikätoverit olivat jo murkkuikänsä aloittaneet, sen verran runsaasti oli pattia hauiksessa ja hartioissa. Judoseuran kasvatin kunniaksi on sanottava, että päätä ei palellut ja lihasta ei kunnioitettu.
Ekassa matsissa vastaan kumarsi päätä pitempi ja kuitenkin vaa'asta samaan sarjaan lipun saanut vihreävöinen lihaskimppu. Lukehan otteli -42kiloisissa vaakapainolla 41,65. Ollin kasvatti aloitti ennakkoluulottomasti ja oli ilman muuta hyökkäävä osapuoli. Lempiheitoille haettiin paikkoja ja pientä pommitusta ilman pisteitä tuli ansiolistalle. Puolen välin jälkeen rakentui paikka tai-otoshille josta veivaus käyntiin. Sinipukuinen voimanpesä sai vyötäröstä kiinni ja lähti kuittaamaan heittoyritystä nostolla/mattoonvedolla. Luke sai jalan sisäpuoleta koukattua ja ryminällä molemmat mattoon, Luke kyljelleen ja vastustaja selälleen. Tuomari nosti epäröimättä käden pystyyn ipponin merkiksi. Luke voittajaksi. Omalla tiimillä oli vähän epäselvä olo tilanteesta, mutta oma videohidastus tuki kyllä tuomarin ratkaisua.
Kisoissa pelattiin yhden tuomarin systeemillä ja on sanottava, että hyvin onnistui. Havaintoni mukaan kotiinpäin ei vedetty. Kuulutukset hoidettiin tietty vain paikallisella kielellä. Liekö tästä vai mistä johtuen, että toisessa matsissa Luke kumarrutettiin viiden minuutin odottelun jälkeen voittajaksi vastustajan jäätyä paikalle saapumatta. Kyllä suomipojillakin olisi voinut joku matsi väliin jäädä kielimuurin takia ilman Diman apua.
Kaavioistakaan ei kyrillisten takia selvää saanut kuka vastaan oli tulossa. Kaikki nimet näyttivät kyrillisillä kirjoitettuna venäläisiltä. Luken nimen muistutti kyrillisillä tältä: Caxa Nykae.
Kolmanteen matsiin tuli edellistä hieman lyhyempi, mutta vielä vantterampi arojen poika. Jälleen Luke lähti pelaamaan omaa judoa ottaen aloitteet omiin käsiin. Kavereiden koon perusteella oli päätös välttää mattoa. Ekassa matsissa ylös komennot tuli kuitenkin niin nopeasti, että nyt oli rohkeutta yrittää viedä vastustajaa mattoon hieman epävarmemmistakin tilanteista. Nyt oli kuitenkin tuomari vaihtunut ja nyt painittiin matossa kauemmin. Luke päätyi omasta mikälienee heitosta mattoon ja matossa erittäin tekninen ja vahva vastustaja paketoi Luken sankaku-tyyppisellä ratkaisulla kaulan seudulta. Luke pääsi uimaan vähän ylemmäksi, mutta Luken saatua sitovat jalat hartioiden kohdalle, kaveri pisti hydrauliikkapuristimeensa tehoa ja niittasi tilanteen siihen. Vastustajan ottelut ei edeneet riittävän pitkälle ja näin matsit jäivät tähän.
On kuitenkin sanottava, että kyllä suomijudo tuossa ikäluokassa pystyssä pärjää mainiosti tämänkin tason karkeloissa. Matossa ja voimissa tullaan perässä. Ystävä ja kisakumppani Artur Tvauri voitti myös kaksi ekaa matsiansa. Kolmannessa tuli tappio, mutta vastustaja eteni ja Artur pääsi jyräämään keräilyissä aina pronssille saakka.
Keräilyiden ensimmäisillä kierroksilla oteltiin golden score-matseilla. Eli oteltiin vain minuutin matsi joka päättyi ensimmäiseen pistesuoritukseen. Minuutin jälkeen tuli sitten hantei, jos pisteitä ei ollut tullut. Mitalimatsit pelattiin taas kahden minuutin ottelulla ja minuutin jatkoajalla. Muuten säännöt menivät niin, että lukot ja kuristukset olivat kiellettyjä, eikä minkäänlaisia jaloista kiinni käymisiä ei hyväksytty. Tässä tosin oli tuomarikohtaisia eroja, jotkut sallivat vastatekniikat jalkoihin, jotkut ei. Lukekin joutui kolmannessa matsissa turvautumaan te-gurumaan kaverin hyvän uchi-matan vastalääkkeeksi. Tästä Lukelle shido.
Sunnuntaina tampere-judokat keräsivät mitaleja seuraavasti: Mikko Sykkö 3., Antti Virta 2. ja Ville Kiljander 1. Tosin Ville ja Antti taitaa olla Tampereella harjoittelevia, mutta seurajäsenyys jossain muualla.
Sunnuntaina lähdettiin illansuussa yhdellä venäläisbussilla kohti Nuijamaan pikataivalta. Rajalla jakauduttiin kahteen pienempään bussiin, tamperelaiset omaansa ja muut Kouvolassa pysähtyvään.
Kaiken kaikkiaan oikein mainio ja riittävän hyvin järjestetty kisa. Matkan järjestelyt Dima hoiteli oikein mainiosti. Läheisyydestään huolimatta, Pietari on niin eksoottinen paikka, että ilman kieltä taitavaa matkanjohtajaa, haasteet olisivat voineet stressata. Diman etuna oli kielitaidon lisäksi järjestelytaito. Dima näkyi tuntevan kaikki ja se näkyi monessa. Mm. privaattipukuhuone oli korvaamaton etu kassien vartioinnissa.
Pikkukundit Luke ja Artur sai monta kaveria. Pienestä kielimuurista huolimatta poikien ympärillä pyöri niin kisoissa kuin hotellissakin jatkuvasti lauma slaaveja kisakumppaneita, eikä suinkaan pahat mielessä.
Linkissä kuvia matkan tunnelmista.
