Lundin kisat
Judoseurasta lähti yhden kisaajan joukkue Ruotsin Lundissa helatorstaina järjestettyyn Budo Nord Cupiin. Kilpailuihin oli lähettänyt edustajia 10 eri maata. Suomalaisosanottajia verotti tällä kertaa se, että kilpailut ja siihen liittyvä leiri järjestettiin koulujen päättäjäisviikolla. Tästä syystä myös Judoseuran kilpailija joutui jättämään leirin väliin.
Matka
Reittisuunnitelmassa kisapaikkaa lähestyttiin naapurimaasta Tanskasta käsin. Matkasuunnitelma vaikutti niin hyvältä, että mukaan liittyi yhden kilpailijan ja yhden huoltajan kokoinen Espoon Judokanin joukkue. Judoliiton kokoama joukkue matkasi kisapaikalle meriteitse. Näin Suomea edusti kaksi toisiinsa ystävällismielisesti suhtautunutta ryhmää; Suomen joukkue valmentaja Petteri Pohjan johdolla ja yhdistetty Judoseura-Judokan joukkue.
Kööpenhaminan lentokentältä hypättiin suoraan terminaalista junaan joka kiidätti ryhmän muutamalla naurettavalla kolikolla puolessa tunnissa suoraan Ruotsin Lundiin ilman rajamuodollisuuksia.
Hotelli ja liikkuminen
Hotelliksi valikoitui edulliset hinnat tarjonnut Scandic. Varjopuolena oli kävelyä pitempi etäisyys keskustasta ja kisapaikalta. Alkuun testattiin takseja. Taksien hintahaitari sai kuitenkin kartellihinnoitteluun tottuneet suomalaiset hämmennyksiin; hinnat samalle matkalle vaihteli 100 ja 300 kruunun välillä per suunta. Tämän vuoksi kulkuneuvoksi vaihdettiin bussi. Bussiin ei kuitenkaan päässyt kuin ostamalla melko arvokkaita päivälippuja. Yrittäessämme tarjota bussikuskille selvää rahaa, nousi käsi pystyyn. Pattitilanteessa saimme sovittua käytännön jossa bussikuski sulkee silmänsä ja judojoukkue hipsii takapenkille. Suomalaisuus oli kovassa kurssissa ja edesauttoi tämän toimintatavan onnistumisessa.
Kisapaikka ja järjestelyt
Kisat järjestettiin upouudella Frosta Sparbank areenalla. Hienompi kisapaikka kuulemma löytyy ainakin Rotterdamista, mutta tuskin pohjolasta. Unisex-vessoissa tuoksui - ei haissut, töhryjä ei näkynyt ja videonäyttöjä löytyi joka puolelta josta saattoi seurata ottelukaavioiden etenemistä. Ainoa pieni miinus täytyy antaa punnituspaikasta. Punnitus järjestettiin keskiviikkoiltana varmasti hallin kapeimmalla käytävällä vintille johtavien portaiden päästä. Vajaa viisisataa painonpudotuksen nälättämää judokaa taisteli kyynärpäätaktiikalla vaakajonossa. Täytyy sanoa, että venäläiset on lempeitä jonottajia tanskalaisiin verrattuna. Ainoastaan vuosikymmenien aikana taustajoukolle hioutunut umpimielinen mulkoilu takasi judoseuralaisjudokalle ja mukana olleelle Judokanin kisaajalle kelvolliset jonotusasemat.
Muuten järjestelyt sujuivat mallikkaasti. Ottelukaavioista ja tulospalvelusta vastasi Erkki “Etelä-Suomi” Jokikokko ja tämä takasi kisojen kitkattoman sujumisen.
Kilpailut
Luukas Saha otteli sarjassa pojat alle 15-vuotta ja alle 42kg. Luken sarjassa oli 14 ottelijaa. Kaikki matsit seurattiin tarkkaan ja huomiolle pantavaa oli, että yhtään heittopussia ei sarjaan ollut eksynyt. Sarjassa oli ainoastaan vihreä- ja sitä ylempiä vöitä. Tämä ei tietenkään osaamista takaa, mutta antaa toki karkeita suuntaviivoja harjoitteluvuosien määrästä.
Ensimmäisessä ottelussa vastaan kumarsi järjestävän seuran Lugi Judon kilpasoturi Nilsson. Nilsson vaikuttikin ihan pätevältä kaverilta ja pystyi kiusaamaan Lukea ottelun puoliväliin saakka yrittäen kerran jopa tulista polvikieppiä. Luke jauhoi omaa peliään joka tuotti kaksi shidoa vastustajalle. Ottelun puolivälissä Luke sai ristikahvan josta kaveri lähti tavoittelemaan nostoa jalasta. Judoseuran pojan nopeat liikkeet laukaisivat kuitenkin sinisen vyön treeneissä selkäytimeen painuneet käskytykset laadukkaalle harai-goshille joka läväytti eteläruotsalaisen kirkkaasti selälleen.
Toisessa ottelussa tatamin toiselle puolelle asettui pitkänhuiskea, tumma miehenalku Hollannista. Sinivöinen Wayclef Van Ruijven oli väläytellyt ensimmäisessä ottelussaan kieppiä ja hyvää matto-osaamista. Luke lähti voittamaan otetaistelua ja välttämään pidemmän kaverin kahvaa. Alkuvaiheessa käväistiin matossa, jossa Van Ruijven pyöräytti Luken upeasti itsensä yli. Luke pyörähti kissaeläimen lailla kuitenkin vatsalleen. Seuraavassa aloituksessa testattiin pitkiin ulkomaalaisiin yleensä hyvin tepsinyttä kouchia. Hollannin poika näytti kuitenkin, että samalla tavalla sitä osataan ilmassa kääntyä mahalleen. Tämän jälkeen otetaistelun tuoksinassa Luke sai huijattua kaverin liikkeeseen joka tarjosi tilaisuuden oikein perinteiseen pystykieppiin ihan vyökoeotteesta. Se riitti hollantilaiselle ja ippon Hämeeseen.
Semifinaalissa vastaan tuli kaukaisia suomalais-ugrilaisia sukujuuria omaava Olofstöm Judoklubbenin Oscar Jaskari. Kaveri puhui auttavasti tervehdyksen suomeksi. Otteluun toi lisäpanosta se, että Luken kummisedän kasvattiseura on juuri kyseinen Olofström. Voitettavahan tämä matsi olisi. Jaskari oli vahva vääntäjä ja tiedossa oli, että polvikiepin torjuntaan olisi tässäkin matsissa varauduttava. Ollilta tuli asialliset ohjeet polvikieppimiehiä vastaan.
Ensin Luke haki kovan rynkytyksen jälkeen uchimataa vailla menestystä. Tämän jälkeen khabarellista osotogari joka laukesi kuin voimakkaasti jännitetty jousi ja tatami paukahti kaverin selän kosketuksesta. Tie finaaliin oli auki.
Finaaliin vastaan asettui vanha vahva tuttu Spif Judon Eric Lissel. Tämä Pohjanmaan painijatkin useissa painikisoissa selättänyt painijudoka oli vaa’alla tasan 42kg ja voimissaan reilusti enemmän. Kymijoella Luke oli tappion kaverille kärsinyt hienolla mattokäännöllä joka päättyi reilusti niskaan painetta aiheuttavaan sidontaan. Samalla tekniikalla Eric täälläkin jyräsi tiensä finaaliin. Taktiikkana oli siis vältellä mattoon joutumista. Ericin taktiikkana oli taas viedä ottelu mattoon huonolla polvikiepillä. Luken kädet ja liike pelasi hyvin ja kaveri joutui alkumatsin pakittelemaan. Luke sai näyttämään kaverin passiiviselta ja rynkytti Ericin polvilleen. Kaveri nousi pystyyn kuin varkain ja sai nostettua Luken haaroista syliin ilman, että tuomarit näkivät siinä jalkoihin hyökkäystä. Voimapesä nosti judoseuran fighterin hartioidensa tasalle, Luke torppasi jalkansa jarruksi Ericin haaroihin. Tästä alkoi mitä näyttävin voimainmittelö. Eric piti Lukea hartioidensa tasalle nostettuna useita sekunteja. Eric heitti Luken lopulta junttaheitolla itsensä uhraten päänsä yli. Tuloksena kahden ihmisen sekasotku jossa ei kylki- tai muitakaan pisteitä tuonut vartalonosa kastunut. Jatkot maassa Luke sai puolustettua niin, että pelätty kääntö ja niskalukko ei toteutunut. Seuraavassa aloituksessa Luke rynkytteli Ericin polvilleen. Uusi aloitus ja Eric sai hyvän kahvan niskasta ja teki matsin ensimmäisen judoliikkeensä varsin onnistuneesti ja pyöräytti Luken yoko-otoshilla selälleen. Ansaittu voitto kovalle kisakumppanille ja yhtä ansaittu hopea Hämeenlinnaan.
Hopeaan ei jäänyt kenellekään jossiteltavaa; sarjan neljastä mitalista (kulta, hopea ja kaksi pronssia) kolme tuli Luken puolelle kaaviota, eli kaikki mitalistit tuli kohdattua ja yhtä lukuun ottamatta voitettua.
Kotimatkalle hopea kaulassa. Lundin kisa on siinä määrin hyvin järjestetty ja kommunikointi onnistuu kahdella tutuimmalla vieraista kielistä, että sitä voi suositella kyllä ulkomaankisakokemukseksi nuorille judokoille.
Klikkaamalla alla olevaa kuvaa, näet lisää kuvia matkasta.
Vantaan Wekara-kisat jatkuivat sunnuntaina joukkuekisalla. Sunnuntaiaamusella kisatatamille asteli 13 eri joukkueen judokat. Kisassa oteltiin alkusarja kolmessa eri poolissa. Pooleista kahdelle parhaalle joukkueelle oli pääsy jatkopooliin.
Judoseuran pooliin arvottiin Tikkurilan ykkösjoukkue, Jukara ja Bodonoksen ykkösjoukkue. Hämeenlinna aloitti Tikkurilaa vastaan. Joukkuekisassa otellaan painoluokittain siten, että kunkin painoluokan kisaaja ottelee vastustajan saman painoluokan ottelijaa vastaan. Voitosta tulee piste ja pisteitä enemmän kahminut voittaa ottelun. Jatkoaikoja ei otella, vaan pisteiden ollessa tasan julistetaan tasapeli. Ottelujen päätyttyä ja otteluvoittojen mentyä tasan, lasketaan kummalla joukkueella on enemmän suorituspisteitä. Niiden mennessä tasan otellaan yksi uusintaottelu tarvittaessa jatkoajalla. Tikkurilaa vastaan käytiin tasainen vääntö ja otteluvoitot meni tasan 4-4. Tikkurila vei voiton suorituspistein 37-30. Toiseen otteluun vastaan tuli Jukaran ykkösjoukkue. Tämä ottelusarja olikin varsin selvä Judoseuran voittaessa ottelut voitoin 8-1. Poolin kolmas ottelu käytiin Jukaraa vastaan ja Judoseura kyyditti melko tylysti Jukaran vajaamiehisen joukkueen 8-1. Näin poolin kakkossija ja paikka jatkopoolissa.
Jatkopooliin arvottiin JudoKanin kakkosjoukkue ja jo alkulohkossa kohdattu Tikkurilan ykkönen. Tikkurilan päivän kunto piti ja Ekin suojatit veivät voiton lukemin 5-4. Judokanin kakkosen Judoseuran taistelijat voittivat 7-2 ja paikka semifinaaleihin tienattiin jälleen poolin kakkossijalla. Jatkopoolin kakkosen kunniana oli otella toisen jatkopoolin ykköstä vastaan paikasta finaaliin. Vastaan asettui jo neljättä peräkkäistä mestaruutta jahdannut Judokanin ykkösjoukkue. Judokanin ykkönen oli riittävän selvästi parempi otteluvoitoin 6-3, eikä jossittelulle jäänyt sijaa. Judoseuralle siis semifinaalitappio ja näin pronssit kaulaan. Toisessa semifinaalissa kohtasi Tikkurilan ykkönen Chikaran. Tikkurila finaaliin ja Jamin johtamalle Chikaralle pronssit. Finaalissa Judokanin ykkösjoukkue otti sen mikä sille kuului, eli voiton. Kiertopalkintona toimiva samurai-miekka näyttää juurtuneen Espooseen ja Sheriffin joukot kiinnittävät siihen jo neljännen laatan jossa komeilee JudoKan.
Onnittelut voittajalle! Kiitokset Hämeenlinnasta kilpakumppaneille ja järjestävälle seuralle Vantaan Jukaralle. Todella jännittävä ja äänijänteiden päälle käynyt päivä.
Judoseuran joukkueessa kisasivat valmentaja Kai Oinosen ja apuvalmentaja Aki Oinosen johdolla: Mikko Vainio (-30kg), Saku Heinilä (-32kg), Saku Laine (-34kg), Sini Oinonen (-38kg), Samuli Koskinen (-42kg), Luukas Saha (-46kg), Tuomas Tenhola (-50kg) ja kapteenina Henri Hannula (+55kg). -55kg:n sarjassa Judoseuralla ei ollut kilpailijaa, joten siinä sarjassa annoimme kumarrusvoiton muille joukkueille. Tässä yhteydessä täytyy mainita, että monet muutkin joukkueet kisasivat "vajaamiehisinä".
Alla kuva-albumi päivän touhuista.
Hämeenlinnan Judoseura lähetti valtakunnalliseen Wekara-shiaihin Vantaalle 15 kilpailijaa. Kotiintuomisina Hämeeseen oli 16 mitalia, joista 8 kultaa, 5 hopeaa ja 3 pronssia. Muutama kilpailija otteli kahdessa sarjassa joka selittää sen, että mitalien lukumäärä ylitti kilpailijoiden määrän.
Kaksi kultaa toi Henri Hannula. Hannula voitti C-poikien -66kg:n sarjassa kaikki neljä otteluaan ipponeilla. B-poikien -66kg:n sarjassa Hannula voitti molemmat kaksi otteluaan ipponeilla. Tällä hetkellä ei Henri Hannulaa kotimaan kilpatatameilla sarjoissaan pysäytä kukaan.
Sarjassa BP-73kg Aki Oinonen otti kultaa kolmella ipponvoitolla.
CP-38kg:n sarjan voitti Samuli Koskinen. Koskinen otti sarjan valtikan takaisin itselleen voittamalla finaalissa kovan kilpakumppaninsa Espoon Maxim Myllymäen.
C-poikien -34kg:n sarjassa kultamitalin otti Saku Laine. Laine otti myös pronssia sarjassa DP-34kg.
Sini Oinonen voitti C-tyttöjen alle 40kg:n sarjan kahdella voitolla.
DP-30kg:n sarjassa kullan toi Hämeenlinnaan Saku Heinilä. Heinilä otteli lisäksi pronssia ikäluokkaa ja painoluokkaa ylempänä, CP-34kg:n sarjassa.
E-poikien -38kg:n sarjan voitti Lassi Talvitie.
B-poikien -55kg:n sarjaan Judoseura lähetti kaksi kilpailijaa, tuloksena kaksi mitalia. Saku Inget taisteli hopeaa ja Oskari Hiittu pronssia.
Luukas Saha otteli kahdessa sarjassa. C-poikien -42kg:n sarjassa tuli pronssimitali ja ikä- ja painoluokkaa ylempää BP-45kg:n sarjassa Saha saalisti hopeaa. Hopea varmistui uran ensimmäisellä kuristusvoitolla kivikovasta Vantaan Artur Tvaurista.
Elise Lamberg otteli niinikään kahdessa sarjassa. E-tyttöjen -36kg:n sarjassa hopeaa ja DT-36kg:ssa neljäs sija.
Joni Lyömilä otteli hopeaa DP-38kg:n sarjassa. Lisäksi kisoissa otteli Judoseurasta Jere Lyömilä (DP-34), Henri Weck (DP-42) ja Tuomas Tenhola (CP-46). Tällä kertaa mitalit jäi saamatta, mutta roppakaupalla hyvää kokemusta tuli.
Hämeenlinnan Judoseura oli 23:n mitaleja kahmineen seuran joukossa selvä ykkönen. Tästä on hyvä lähteä kesälaitumille, kunhan saadaan vyön värit päivitettyä parin viikon päästä vyökokeissa.
